Silmälasitonta tennistä

Teksti: ReFocus | Luokka: Näkö

Aivan kuten tenniksessä ei ole yhtä ainoaa ja jokaiseen pelitilanteeseen sopivaa parasta lyöntiä, myöskään eroon silmälaseista -kirurgiassa ei ole yhtä ainoaa parasta toimenpidettä. Silmän taittokykyä parantavassa kirurgiassa on paljon erilaisia vaihtoehtoja, joiden valinta riippuu potilaan iästä ja siitä, tarvitaanko hyvään näkemiseen miinus-, plus- vai sylinterilaseja.

Tunnetuimpia ovat miinuslaseista vapauttavat laserleikkaukset. Näitä toimenpiteitä myös suoritetaan eniten. Hajottavan miinuslasin tai -piilolinssin tarve syntyy silloin, kun silmä kasvaa pitkänomaiseksi ja valonsäteet keskittyvät silmänpohjan eteen. Tällainen silmä on likitaittoinen: se näkee huonosti kauas mutta lähelle hyvin. Laserleikkauksella ohennetaan ja litistetään silmän pintakerrosta ja siirretään siten säteiden kohtaamispiste silmänpohjaan. Miinusta korjaavat laserleikkaukset poikkeavat toisistaan toipumisajan, mukavuuden ja turvallisuuden osalta. Teknologioissa on merkittäviä eroja myös myöhemmän vammariskin ja silmän kuivuuden todennäköisyyden osalta. Parin viime vuoden aikana ReFocus-silmäkeskuksen eniten suorittama toimenpide on ollut ReLEx SMILE, jonka etuina muihin toimenpiteisiin nähden ovat pienempi silmän kuivuuden ja öisten näköhäiriöiden riski sekä vammariskin puuttuminen. Jos laserleikkaus on joko sarveiskalvon paksuuden, suuren dioptriamäärän tai erittäin kuivan silmän vuoksi liian riskialtis, vaihtoehtona voi olla silmänsisäinen piilolinssi.

Kaukotaittoisessa eli kauas katsomiseen pluslasia tarvitsevassa silmässä valonsäteet keskittyvät kuvaannollisesti verkkokalvon taakse, koska silmä on liian lyhyt. Vaikka liian lyhyt silmä on suunnilleen yhtä yleinen kuin liian pitkä, nuorten ihmisten plussan korjaukset muodostavat alle viisi prosenttia laserleikkauksista. Syynä siihen on, että lähelle katsomiseen soveltuva mykiö pystyy pullistumaan myös kauas katsottaessa, ja nuoret, joilla on pientä plussaa, näkevät hyvin sekä kauas että lähelle. Iän myötä mykiön kimmoisuus ja pullistumiskyky kuitenkin vähenevät, ja sen seurauksena ensin alkaa tuottaa vaikeuksia lähelle katsominen ja myöhemmin näöntarkkuus huononee myös kauas katsottaessa.

Sanotaan, että kun ikä muuttuu kengännumeroa suuremmaksi, syntyy lukulasien tarve. Naisilla meikkaus alkaa tuottaa vaikeuksia, kun taas miehet eivät näe enää lukea ruokalistaa ravintolassa. Kaukotaittoisilla lukulasien tarve syntyy aikaisemmin, ja likitaittoinen voi miinuksen suuruuden mukaan pärjätä jopa ilman lukulaseja. Nähdäkseen hyvin kauas likitaittoinen joutuu kuitenkin iästä huolimatta käyttämään miinuslaseja. Käsitys, jonka mukaan miinus vähenee iän myötä ja muuttuu plussaksi, ei siis pidä paikkaansa. Ja siinä missä miinuksen korjaamisen edellytyksenä on, että silmälasien tai piilolinssien vahvuus ei ole muuttunut pariin vuoteen, plussan tapauksessa tämä sääntö ei päde. Koska mykiön kimmoisuus vähenee jatkuvasti iän myötä, pluslasit vahvistuvat yleensä 45 vuoden iästä alkaen noin 1 dioptrian verran 10 vuodessa 65–70 vuoden ikään asti.

Silmälasiton elämä ei kuitenkaan ole vain nuoren ihmisen yksinoikeus, ja myös yli 45 vuoden iässä silmälasittomuus on täysin mahdollista. Yli 55-vuotiailla on yleensä ainoana mahdollisuutena oman mykiön korvaaminen silmänsisäisellä piilolinssillä. Sen sijaan 40–55 vuoden iässä ratkaisuna voi olla joko sarveiskalvon laserleikkaus tai linssinvaihto. Yli 40-vuotiaille laserleikkaus suoritetaan yleensä siten, että hallitseva eli dominoiva silmä korjataan nollaan, eli kauas hyvin näkeväksi, ja toiseen silmään joko jätetään tai tuotetaan pieni miinus. Mitä suurempi ero silmien välille voidaan jättää häiritsemättä kauas näkemistä, sitä vanhemmassa iässä on mahdollista myös lukea ilman laseja. Lähelle näkemistä voidaan korjata myös erityisellä silmän syvyysaistia parantavalla hiontaohjelmistolla, jonka avulla näönkorjausleikkauksen jälkeen esimerkiksi yhden silmän –1,0 dioptrialla voidaan lukea lehteä noin 60 vuoden ikään asti ja –1,5 dioptrialla korkeaan ikään asti. Soveltuvuustutkimuksissa selvitetään, missä määrin potilas sietää silmien taittovoiman eroa, ilman että avaruusnäkö häiriintyy. Esimerkiksi 0,75 dioptrian eron, jolla voidaan lukea paljaalla silmällä noin 55 vuoden ikään asti, sietää yli 95 % ihmisistä. Keski-ikäisille tarkoitettu lukulaseista vapauttava laserleikkaus voi olla sopiva valinta näöntarkkuuden ollessa +2...–8 dioptriaa, ja lisäksi tällä menetelmällä voidaan korjata enintään 3 dioptrian sylinteriä eli hajataittoisuutta.

Jos silmän ominaisuudet tai taittokykyeron huono sietäminen eivät kuitenkaan mahdollista laserleikkausta, kyky nähdä eri etäisyyksille ilman silmälaseja voidaan saavuttaa asentamalla moniteholinssi oman mykiön tilalle. Tällaisilla linsseillä on mahdollista korjata sekä miinusta, plussaa että sylinteriä erittäin suurella vaihteluvälillä. Leikkauksessa mykiö, jonka kimmoisuus vähenee, korvataan tekomykiöllä, joka taittaa valoa siten, että potilas näkee sekä kauas että lähelle. On syytä muistaa, että vaikka oman mykiön kimmoisuus vähenee jatkuvasti iän myötä, tekomykiön optiikka ei muutu vuosien mittaan.

Moniteholinssejä on, kuten laserleikkauksiakin, erilaisia, ja niiden valinta riippuu sekä potilaan silmän rakenteesta että siitä, mille etäisyydelle katsominen on potilaalle kaikkein tärkeintä. Eri linsseillä näkyy myös eri määrin valorenkaita valonlähteiden ympärillä hämärässä. Kuvaannollisesti voidaan ajatella, että jos lyhyen, keskimääräisen ja pitkän matkan näkö olisivat juoksijoita, ne kaikki päätyvät kyllä palkintokorokkeelle mutta yksi on silti voittaja ja jokin sijoittuu kolmanneksi. Joskus yhdistellään erityyppisiä linssejä tuottamaan maksimaalinen silmälasittomuus. Jos kauas näkeminen on hyvä, moniteholinssi voidaan asentaa vain toiseen silmään. Kokoavasti voidaan sanoa, että kymmenestä moniteholinssin saaneesta potilaasta yhdeksän ei tarvitse silmälaseja millekään etäisyydelle katsomiseen mutta yksi sen sijaan näkee tietylle etäisyydelle terävämmin ja mukavammin laseilla.

Luonnollisesti tulee ymmärtää myös se, että aivan kuten kukaan ei voi enää pelata 50-vuotiaana yhtä hyvin kuin 20-vuotiaana, vaikka hänellä olisikin hyvä valmentaja ja hän harjoittelisi ahkerasti, myöskään näköä ei voida nuorentaa 30 vuodella. Nykyteknologialla ei siis kuitenkaan saavuteta nuoren ihmisen mykiölle ominaista sujuvaa ja nopeaa fokusointia, minkä vuoksi alle 40-vuotiaille ei tehdä linssinvaihtoleikkauksia tarkoituksena päästä eroon silmälaseista. Sen sijaan 60-vuotiailla oman mykiön fokusointikyky on vähentynyt jo sen verran, että tekolinssin optiikalla saavutetaan myönteinen tulos.

Silmälaseista vapauttavissa näönkorjaus- ja linssinvaihtoleikkauksissa on tietysti riskinsä, mutta teknologian kehityksen myötä niiden todennäköisyys on enää promilleja. Erilaiset menetelmät antavat useimmille aikuisille mahdollisuuden unohtaa silmälasit.


Menu