Harmaakaihi eli kaihi on yleinen silmäsairaus
Katarakta eli harmaakaihi on yleisin vältettävissä oleva sokeuden aiheuttaja maailmassa, ja kaihileikkaus on yksi tehokkaimmista leikkaushoidoista. Vaikka silmän mykiön samentumista esiintyy eri syistä kaikissa ikäryhmissä, kaihi on ennen kaikkea iäkkäämpien ihmisten silmäsairaus. Harmaakaihin esiintyvyys on yli 60 % yli 60-vuotiailla, joita on maailmassa noin 700 miljoonaa. Viron silmäklinikoilla tehdään vuosittain noin 12 000–13 000 harmaakaihileikkausta.
Morfologian perusteella voidaan erottaa useita erilaisia harmaakaihimuotoja: tumakaihi (nukleaarinen), kuorikaihi (kortikaalinen), kapselin alainen kaihi (subkapsulaarinen) ja sekatyyppinen kaihi. Jokaisella muodolla on oma anatominen lokalisaationsa, patologiansa ja riskitekijänsä. Tumakaihissa mykiön keskiosa sumenee tai tummuu, mikä haittaa näkökykyä. Tumakaihi kehittyy tavallisesti hitaasti, ja se vaikuttaa enemmän kaukonäön kuin lähinäön tarkkuuteen. Tyypillistä on myös se, että näkökyky on huonompi kirkkaassa päivänvalossa, kun pupilli supistuu. Kun tumakaihi on levinnyt laajalle, mykiö muuttuu ruskehtavaksi ja sameaksi.
Kuorikaihi voi olla joko sentraalinen tai perifeerinen ja on toisinaan paremmin diagnosoitavissa tarkastelemalla silmänpohjan punaheijastetta. Tämäntyyppistä kaihia sairastavat potilaat valittavat valon sokeuttavaa vaikutusta sekä kaksoiskuvien näkemisen lisääntymistä hämärässä, kun silmän pupilli on leveämpi.
Takaosan kapselin alainen (posteriorinen subkapsulaarinen) kaihi saattaa olla merkittävä näöntarkkuuden huononemisen syy, jos se sattuu olemaan näköakselilla. Edellisiin harmaakaihityyppeihin verrattuna takaosan kapselin alainen kaihi esiintyy useimmin nuorilla ihmisillä. Sitä sairastavat potilaat näkevät usein huonosti kirkkaassa valaistuksessa, ja heidän lähinäkönsä on tavallisesti heikompi kuin kaukonäkönsä. Yhtenä ensimmäisenä merkkinä kaihin kehittymisestä saattaa olla likinäköisyys eli miinuslasien tarve tai likinäköisyyden syveneminen tai lukulasien tarpeen häviäminen. Kaihi on etenevä silmäsairaus, mutta kaikkien kaihityyppien eteneminen on yksilöllistä ja arvaamatonta.
Useat silmän mykiöön liittyvät fysiologiset ja biokemialliset näkökohdat ovat edelleen aktiivisen tutkimustyön kohteita. Nykyään ei ole olemassa lääkehoitoa, jolla voitaisiin ehkäistä kaihin muodostuminen tai sen eteneminen. Harmaakaihin muodostumista koskevia teorioita on useita, ja ne ovat ristiriidassa keskenään. Vaikka on löydetty useita harmaakaihin syntyyn vaikuttavia tekijöitä, kuten UVB-säteily, diabetes, lääkkeet, tupakointi, alkoholi ja hapetusstressi, ei ole kuitenkaan riittävästi tietoa, jonka perusteella voitaisiin antaa ohjeita kaihiriskin vähentämiseksi. Useissa tutkimuksissa on löydetty taajuuteen liittyviä yhteyksiä tupakoinnin ja nukleaarin skleroosin välillä. Tutkimustulokset viittaavat myös harmaakaihiriskin vähenemiseen tupakoinnin lopettaneiden keskuudessa verrattuna tupakointia jatkaviin. Myös elämän aikana kertynyt kumulatiivinen UVB-säteily on yhdistetty mykiön samentumiseen, minkä vuoksi UVB-säteilyä suodattavien aurinkolasien käyttäminen auringossa oleskellessa on suositeltavaa. Ravintolisiä ja vitamiineja koskevat tutkimukset eivät ole pystyneet osoittamaan, että niillä olisi merkittävää vaikutusta harmaakaihin syntymisen ja etenemisen ehkäisemisessä. Siitä syystä ravintolisiä ei ole suositeltavaa käyttää harmaakaihia ennaltaehkäisevänä hoitona.
Harmaakaihi on ennen kaikkea vanhempien ihmisten yleinen silmäsairaus, jonka leikkaushoidosta on saatu hyviä tuloksia, mikäli potilaalla ei esiinny glaukoomaa tai silmänpohjan rappeumaa. Kaihileikkaus on aiheellinen erityisesti silloin, kun näkökyky ei ole enää potilaan tarpeiden mukainen ja kun se todennäköisesti parantuu silmäleikkauksella. Silmälääkärit tekevät suurimman osan kaihileikkauksista paikallispuudutuksessa. Nykyaikainen harmaakaihileikkausmenetelmä on fakoemulsifikaatio (kreik. fakos – linssi), jossa mykiö hajotetaan ultraäänellä pieniksi kappaleiksi. Silmänsisäinen tekomykiön eli linssin implantointi on nykyään tavallista. Tekomykiöt asennetaan yleensä silmän takakammioon kapselipussiin. Silmäkirurgi voi asentaa tekomykiön myös silmän etukammioon, mikäli kapselipussitukea ei ole.
Toorisia tekomykiöitä eli hajataitteisuutta korjaavia tekomykiöitä käytetään, kun taittovirhe on yli 1,5 dioptriaa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tällaisia potilaita on jopa 30 % kaikista harmaakaihileikkaukseen tulleista. Tällä hetkellä saatavilla olevilla toorisilla tekomykiöillä voidaan korjata enintään 6 dioptrian hajataitteisuus. Toorisen linssin tehokkuuden tärkeänä edellytyksenä on sen asentaminen oikealle akselilleen sekä asennon vakaa säilyminen silmäleikkauksen jälkeen. Enintään 1 dioptrian hajataitteisuus voidaan korjata harmaakaihileikkauksen yhteydessä valitsemalla viillon sijaintipaikka.
Monovisiolla ja monitehotekomykiöllä voidaan vähentää riippuvuutta silmälaseista harmaakaihileikkauksen jälkeen. Samoin kuin käsien kohdalla, myös silmistä toinen on hallitsevampi. Silmänsisäisen linssin optista vahvuutta valittaessa voidaan määritellä polttopiste eli etäisyys, jossa sijaitsevat kohteet potilas näkee tarkasti. Jos valitaan monovisio, muodostetaan tavallisesti tilanne, jossa ihminen näkee hallitsevalla silmällä tarkasti kauas ja toisella silmällä joko lähelle tai välietäisyydelle. Monitehotekomykiöt saavuttavat tehonsa jakamalla silmään tulevan valon kahteen tai useampaan polttopisteeseen. Tämä varmistaa silmälaseista eroon pääsemisen 90 %:ssa tapauksista. Kyseisten mykiöiden sivuvaikutuksena saattavat olla kontrastiherkkyyden väheneminen ja valorengasilmiöt valonlähteen ympärillä pimeässä.
Kaihileikkauksessa, kuten kaikissa muissakin toimenpiteissä, saattaa esiintyä komplikaatioita. Vakavien komplikaatioiden esiintymistiheys on kuitenkin alle 0,2 %. Tavallisin ongelma kaihileikkauksen jälkeen on silmän mykiön takakapselin sameneminen, jota tapahtuu parin vuoden kuluessa 10 %:lla potilaista. Jatkuvasti parantuvat tekomykiömateriaalit ja muotoilu toivon mukaan vähentävät tapauksia entisestään tulevaisuudessa. Tilannetta voidaan hoitaa tehokkaasti Nd:YAG-silmälaserilla, jolla samentunut linssikapseli hajotetaan pieniksi osiksi.
Kaihileikkauksen jälkihoitona käytetään tavallisesti silmätippoja, jotka sisältävät glukokortikoidia ja laajakirjoista antibioottia. Tippoja käytetään ensimmäisen viikon ajan viisi kertaa päivässä ja myöhemmin annosta vähentäen enintään yhden kuukauden ajan. Haavan ja silmän optiikan paraneminen kestää noin yhden kuukauden, minkä vuoksi silmälaseja ei kannata määrätä ennen kuin kuukauden kuluttua linssileikkauksesta.