Wavefront (aaltorintama)

Wavefront- eli aaltorintama-analyysin avulla on mahdollista mitata silmän optisia virheitä huomattavasti tarkemmin kuin aikaisemmin. Virheiden mittauksen ja korjauksen tarkkuus ylittää useita kertoja vanhemmat sekä liki- että kaukonäköisyyden ja hajataitteisuuden määrittelyyn käytetyt tekniikat. Aaltorintama-analysaattori mittaa valon poikkeamaa, kun se läpäisee silmän ja heijastuu sieltä takaisin. Valoa voidaan ajatella suoraan etenevänä aaltojonona, joka on valonsäteen etenemissuuntaan nähden poikittain. Liikkuessaan silmän optisesti epätäydellisten kohtien läpi aallot kaartuvat ja analysaattorissa saadaan tulokseksi silmän optiikan aaltorintamakartta, joka tuo yksityiskohtaisesti esiin yksilölliset vääristymät. Vaikka tavanomainen laserkirurgia on auttanut miljoonia ihmisiä pääsemään eroon silmälaseista, aaltorintamatekniikka auttaa optimoimaan laserlaitteita entisestään, koska se ottaa huomioon jokaisen silmän optiikan ainutkertaisuuden.

Ihmisen näköjärjestelmä pystyy näkemään näöntutkimustaulussa kaksi kertaa pienempiä kirjaimia kuin ne, joiden näkemistä pidetään nykyään terveen silmän normina. Suurin osa ihmisistä ei näe niin sanottua normiarvoa juuri silmän optiikan pienten vääristymien vuoksi. Aaltorintamatekniikan avulla pystytään mittaamaan myös näitä pieniä vääristymiä, minkä ansiosta voidaan suunnitella näköä mahdollisimman paljon korjaava laserhoito. Ensimmäinenwavefront-opastettu hoito tehtiin vuonna 1999. Menetelmä sai Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA:n hyväksynnän vuonna 2002. Tekniikan leviämistä ovat jarruttaneet laitteiden korkea hinta ja laserjärjestelmiä koskevat lisääntyneet vaatimukset, sillä aaltorintamatekniikka-analyysillä saatujen tietojen käyttö antaa hyvän tuloksen vain silloin, kun lasersäde osuu tarkalleen suunniteltuun kohtaan silmän sarveiskalvolla. Tarkkuuden olennaisena edellytyksenä on laserin nopean seurantajärjestelmän lisäksi silmän akselien ja mustuaisen asennon digitaalinen rekisteröinti.

ReFocus on Virossa ainoa aaltorintamatekniikkaan perustuvaa silmän akselien digitaalista rekisteröintiä käyttävä silmäkeskus.

Näköhäiriöt

Näköhäiriöt eli aberraatiot voidaan jakaa yksinkertaistetusti kahteen pääryhmään: toisen ja korkeamman asteen aberraatiot.

Optisen korjauksen tavalliset muodot rajoittuvat parhaan sfäärisen taittovirheen ja/tai hajataitteisuuden eli toisen asteen aberraatioiden mittaukseen. Tällaisia näköhäiriötä ovat myopia (likinäköisyys), hyperopia (kaukonäköisyys) ja säännöllinen astigmatismi (hajataitteisuus), ja niitä voidaan korjata silmälaseilla, piilolaseilla tai tavallisella laserkirurgialla.

Näöntarkkuus tarkoittaa silmän kykyä erottaa kohteiden yksityiskohtia ja muotoja. Tähän kykyyn voidaan vaikuttaa eniten toisen asteen näköhäiriöiden korjauksella, ja sitä tavallinen laserkirurgia tekee menestyksekkäästi. Noin 20 prosenttia näköhäiriöistä on kuitenkin korkeamman asteen aberraatioita, joiden vähentäminen parantaisi kuvan kontrastien ja yksityiskohtien näkemistä entisestään. Jos silmän sarveiskalvoa verrataan vuoreen, niin tavanomainen laserhoito poistaa suuret notkelmat ja epätasaisuudet. Wavefront-opastettu laserhoito taas poistaa suuremmat kivet, mutta pienemmät kivet jäävät kuitenkin odottamaan tulevaisuuden tekniikoita.

Kun silmän laserleikkauksessa käytetään aaltorintamatekniikkaa, näön laatua voidaan parantaa entisestään. Erityisen tärkeää tämän tekniikan käyttö on henkilöillä, joilla on tavallista enemmän korkean asteen näköhäiriöitä.

Topografia- ja wavefront-ohjattu laserhoito

Aaltorintamatekniikka mittaa koko silmän optiikkaa. Sarveiskalvon topografia on silmätutkimus, jonka yhteydessä kartoitetaan silmän sisäisen, läpinäkyvän kerroksen muoto ja sen epätasaisuudet. Topografiaohjatussa laserhoidossa käytetään lasersäteen ohjaamiseksi sarveiskalvokartan tietoja. Koska sarveiskalvo on silmän optisesti tärkein osa, menetelmä antaa myös suhteellisen hyviä tuloksia. Topografiaohjattua menetelmää suositellaan silmään, jonka sarveiskalvo on hyvin epäyhtenäinen tai leikattu aikaisemmin.

Wavefront-ohjattu laserhoito korjaa sarveiskalvon pintaa ottaen huomioon koko silmän optiset vääristymät. Kun käytetään sekä sarveiskalvon topografian että aaltorintama-analyysin tietoja, voimme valita erityisen ohjelmiston avulla jokaiselle silmälle parhaan tuloksen antavan menetelmän.

Topografiaohjatussa laserhoidossa käytetään toimenpiteen aikana silmän asennon määrittelyyn ja silmän seuraamiseen pupillin kuvaa. Koska pupilli on pyöreä, topografiaohjatussa hoidossa ei ole valitettavasti mahdollista ottaa huomioon ihmisen vartalon muutoksesta aiheutuvaa silmän kiertymistä z-akselinsa ympäri (cyclotorsion). Silmän akselien digitaalinen rekisteröinti ja laserille lähettäminen voidaan tehdä vain aaltorintama-analysaattorilla, joka tallentaa värikalvon kuvion ja silmän verisuonten videokuvan.